Canis lupus = (lat) susi, pohjoisella pallonpuoliskolla elävä koiraeläinlaji. Susi on toista metriä pitkä ja painaa 40-60 kg. Euraasian susien selkäpuoli on harmaankellertävä, vatsa vaalea ja häntä mustakärkinen, pohjoisamer. sudet voivat olla myös mustia ja tundrasudet vaaleita, jopa valkoisia. Susi on laumaeläin, ja sen pääravintona ovat nisäkkäät. Lauman ytimenä on lisääntyvä pari, joka elää yhdessä koko ikänsä; muut yksilöt ovat tav. näiden jälkeläisiä. Lauman johtajana on vanha naaras. Sudet myös saalistavat laumana. Aikoinaan susi eli koko Euroopassa, ja vielä 1800-luvulla se oli yleinen mm. Etelä-Suomessa. Pienimmillään susikanta on vaihdellut Suomessa muutamasta yksilöstä joihinkin kymmeniin; määräksi arvioidaan nyk. n. 150 yksilöä lähinnä itärajan tuntumassa.
[homo: -ni: -] (lat.), ihminen (on) ihmiselle susi; Plautuksen huvinäytelmästä »Asinaria» peräisin oleva sanonta, joka on tullut kuuluisaksi Thomas Hobbesin teoksessaan »Leviathan» käyttämässä muodossa.
Lyh. Lup, kreik. Therion, yksi et. taivaanpuoliskon tähdistöistä.
Kohouma Lapväärtissä Kristiinankaupungissa ja Karijoella. Susivuoren Susiluolasta (116 m merenp., pinta-ala n. 400 m2) löydettiin 1996 runsaasti arkeologisesti mielenkiintoisia luita ja luufossiileja sekä erikoisennäköisiä kiviä. Vanhimmat esineet ovat luultavasti yli 70 000 vuoden takaa.
[-te:mato:´-] (lat.), punahukka, yl. kasvoissa esiintyvä ihotauti, joka tav. saa aikaan perhosen muotoisen kuvion nenän selkään ja molemmille poskille. lupustauti.
[-ga:´-] (lat.), ihohukka - ihotuberkuloosi, jonka oireita ovat mm. kasvojen pitkäaikaiset punaruskeat täplät tai näppylät. Ne muodostavat haavaumia ja arpia ja muuttavat vähitellen kasvojen ulkonäköä.